Sijainen

Miltä tuntuisi olla sijaislapsi ?

sijainen lapselle

joka ei syntynyt

joka syntyi suoraan enkeliksi

joka ei koskaan

saanut edes alkuaan

olla sijainen lapselle

joka on ollut olemassa vuosia

mielikuvissa täydellisenä ihmisenä

vanhempiensa omana

jakamattomana

olla sijainen

mikä loukkaus

pienen ihmisen musertaminen

joka on täysin viaton

joka ei ole päättänyt kohtalostaan

millainen hirveä taakka

yrittää olla sijainen

olemattomalle täydellisyydelle

olisipa vain lapsia

Miltä tuntuisi olla sijaisäiti ?

sijainen äidille

joka kantoi sinua kohdussaan

joka on saanut olla kanssasi

aivan ensimmäisestä ajatuksesta lähtien

joka on ehkä halunnut sinut

mutta ei ole voinut sinua pitää

sijainen äidille

joka herättää kaikki mahdolliset tunteet

joiden olemassaolosta et tiennyt mitään

sijainen äidille

jota on vaikea sietää

ja joka on arvaamaton

jota on helpompi syyttää kuin ymmärtää

olisipa vain äitejä

kunpa kukaan

ei joutuisi olemaan

kenenkään sijainen

olisipa vain hyviä sydämiä

ilman pelkoja ja taakkoja

olisipa vain vapaus rakastaa

ja lupa olla rakastettu

Onnellisuus

Sinun onnellisuudestasi

siitä minulle puhuttiin

usein ja paljon

sanoivat että sinulla menee huonosti

että sinulla ei ole tunteita

ja että lahjasi jäävät käyttämättä

ja voivottelivat surkeasti

sen enempää välittämättä

minä ymmärrän sinua

sinun onnellisuuttasi

sinun lahjojasi

sinun kätkettyjä tunteitasi

sinun kipuasi

jonka nimeä etsit

sinä et tule onnelliseksi

minun arvoistani

etkä minun haluistani sinun elämässä

vaikka niin sitä haluankin

sinun onnellisuutesi

on sinun oma polkusi

se kivinen ja rosoinen

jossa oksat raapivat sääriäsi

ja kivet rikkovat kantapääsi vuosiksi eteenpäin

ja jossa ihminen vieressäsi

on mahdollisuus sinulle

ei hänelle

sinun onnellisuutesi

tulee kaukaa näkymättömästä

niiden teiden ja polkujen kaipaamisesta

joita isäsi ovat kulkeneet

sinne sinun on kuljettava

jotta voisit ymmärtää

suuren ja tuntemattoman

joka sinulta joskus vietiin

minun tieni

on sinulle liian helppo

olisit ikuisesti onneton

siinä pienessä laatikossa

jollaisia jaetaan kaikille

hiljaisena jään katsomaan

sinua

ja sitä polkua

joka voi sinut parantaa

Minun arvoni ja rakkauteni

minun valmis polkuni

ei siihen pysty

Sinä

Yhä edelleen

kesken kaiken

pysähdyn sinuun

jokin sinussa

vangitsee minut täysin

ja näen vain sinut

eikä maailmaa ole

ehkä maailmaa ei oikeasti olekaan

jos onkin vain rakkaus

ja varjot muusta maailmasta

olisipa niin

Ilman suojaa

En ollut tuntea sinua

lastani

sinä aikaisena aamuna

kun kävelit kadunkulmassa minua vastaan

tuttu urheilukassi olallasi

se sama jonka kanssa lähdit kotoa pois

kuusitoistavuotiaana haarniskana

kohti parempaa huomista

en edes tiennyt että olit palannut

ja siinä sinä seisoit

koko elämäsi olallasi

kahden vetoketjun alla

piilossa tiukasti

kuin sielusi maailmalta

Itseäsi sinä harteillasi kannoit

siinä on sinun turvasi

siihen sinä pystyt

koska se on sinun käsissäsi

ja sinä voit sen avata

tai sulkea

tai paiskata ojaan

Sinä aamuna siinä hetkessä

sydämeni hajosi viiltäviin siruihin

ja levisi jäähiutaleina

kaikkialle kehooni

kun kohtasin sinun surulliset silmäsi

joissa asui kuollut lepo

sellainen johon minulla ei ollut pääsyä

jollaiseen kiveen en ikinä tarttuisi

ja sillä löisi

katsoin sinua vielä

risaiset likaiset farkut ja nahkatakki

auki tietenkin

ehkä veljesi vanha

kalpeat kasvot

likainen koditon tuuli hiuksissasi

sinun elämän loskaama sielusi

jäädytti minut

kohmeiset kyyneleeni eivät virranneet

siinä hetkessä ymmärsin

sinun kylmän sydämesi lähteen

sen mistä sinä tulit

kuka olit ja miksi

Minä niin vihaan sitä

mistä kaikesta ihmisen onkaan

elämässään selvittävä

Jälkiä

Liian lähellä

niin lähellä etten uskalla tietää

on vain vaiettava

kadotettava totuus joka on

helpompaa on pitää etäisyys

päästää ihon läpi selän puolelle se

mikä iskee hehkuvana miekkana rintaan

on tukahdutettava tuli

varjeltava vain hetken lämpöä

ja päästettävä se pois

kivun jälkiä ikuisesti kantaen

elämä ei salli sitä hetkeä

jolloin kaikki on käsillä ja läsnä

valmiina antautumiselle

yhtäkkiä kädet ovat jäätymässä kylmästä

eikä kohmeisin sormin voi pitää kiinni

siitä mikä luo elämää

siitä mikä lämmittäisi

on päästettävä irti

jälkiä ikuisesti kantaen

sitten se pieni hetki

kun näyt kirkkaana minulle ihmisjoukon keskeltä

kun koko olemuksesi huutaa

että täällä minä olen

sinä lämmität minun käsiäni

ja minä näen

miten sinä päästät sen kaiken itsesi läpi

jälkiä ikuisesti kantaen

Asemalla

Tapaamisia ja sopimuksia

järjestelyä ja valmistelua

monta vuotta

lapsen eduksi

aikuisten ehdoilla

minä vien sinut taas asemalle

sinulla on uusi talvihaalari päälläsi

ja mikkihiiripipo

jota rakastat

sinulla on tapaaminen

sopimuksen mukainen

sinä vaikenet jännityksestä

ja katselet hiekoitettua asemalaituria

kenkiesi alla

minä seison vierelläsi

pelko pahimmasta rinnassani

käsi sinun kädessäsi

yritän luoda turvallisuutta

sydämessäni huoli

ihan kaikesta

minä pelkään

ettei se tulekaan

että se tulee

että se on päihtynyt

että sinulla on paha olla

että sinua ei kohdella lapsena siellä

että minä joudun kieltämään lähtemisen

eniten kuitenkin pelkään

että en löydä sinua illalla

kun on kotiinpaluun aika

entä mitä se sanoo

kun sinä pidät minua kädestä kiinni

onkohan siitä haittaa sinulle

pitäisikö minun päästää irti

lapsen ehdoilla

aikuisten itsekkyydellä

tälläkin kertaa

juna tulee

mutta ovet pysyvät kiinni

ja laituri jää tyhjäksi

siinä me seisomme

kuin toistona edellisistä kerroista

yhteisten pelkojemme kanssa

käsi kädessä hiljaa

yksi reikä sielussa

enemmän kuin eilen

Mikä teitä vaivaa

Mikä teitä vaivaa ?

Annatte lapsenne olla päiviä

ilman ruokaa

ilman lämpöä

ette edes muista

että teillä on lapsi

Js sitten kun

ihmisensiirtäjä tulee

ja vie lapsen luotanne

te olette sitä mieltä

että teillä on lapsi

Mikä teitä vaivaa ?

Te annatte lapsenne lojua

hattuhyllyllä

rappukäytävässä

yksin yksiössä

huutamassa kunnes

oppi on mennyt perille:

ei jaksa

ei kannata

kukaan ei välitä

minut on luotu jätettäväksi

minua ei oikeasti ole

olen hankala ja turha

Mikä teitä vaivaa?

Te huudatte että lapsi on teidän

sitä ei viedä

te pidätte kiinni siitä

mitä ette ikinä

oppineet tuntemaan

kunnioittamaan tai rakastamaan

Te haluatte kuin lapsi

ja päättäväisesti teette toisen

sen poistetun tilalle

Mikä ihme teitä vaivaa ?

Ne varoittivat minua

Minua varoitettiin

sinusta

varovasti mutta ajatuksella

Sitten sinä tulit ja elit

sydän avoinna ja kiihkeästi

jokaisena hetkenä

Elämä oli täynnä aarteita

joita tutkit silmät säihkyen

innostus ja pelko

käsikädessä

Sinä tunsit

kuinka keväinen ruoho

pisteli varpaitasi itkuun asti

ja muurahainen

oli pelottava hirviö

pienillä varpaillasi

sinä itkit murtuneena

koska luulit isoveljesi olleen mahassani

ja puhkesit riemun kiljahduksiin

kun kuulit

ettei se niin ole

sinä tunsit

ja minä iloitsin siitä

Ne sanoivat myös

ettet ehkä koskaan

ajaisi polkupyörällä

tai oppisi rullaluistelemaan

Miten ne niin voi sanoa ?

Katselen sinua nyt

sinua

joka olet raivannut tiesi

työllä innolla ja sydämellä

suurilla avoimilla tunteilla

jotka olet kestänyt

ja joista olet vahvistunut

katselen sinua

joka olet polkenut pyörää

nelivuotiaasta asti

rullaluistellut lumilautaillut

jääkiekkoillut ja ratsastanut

käynyt koulut ja opiskellut

omasta halustasi

omalla työlläsi

kaikkina päivinä

lapsuutesi kirkas omatunto

synnyinlahjana saatu

sinua ohjaamassa

Kaikki tämä

arvokasta ja kaunista minulle

sinun kasvusi

paremmaksi ihmiseksi

kuin minä olen

Ihmettelen -

sinustako minua piti varoittaa ?

Paluut

Olen palannut usein

ja usein halunnut jäädä palaamatta

niinkuin silloinkin

kun kuu paistoi ja oli täydellisen lämmin

ja minä lensin korkealla punaisessa mekossa

pää alaspäin sinun kanssasi

hiukset silmilläni ilakoiden

ihanasti irti maailmasta

vapaana ja kauniina kuin maisema allamme

ja silloin

kun matkustin bussissa kaksi vuorokautta

sen pimeässä huminassa

joka tuuditti kuin äiti lapsiaan

kylmää maailmaa vastaan

ja me olimme kaikki yhtä

ja niinä lukemattomina kertoina

kun unettomana olen palannut

väsyneenä ja riutuneena

maailmaa ahmineena niin paljon

että se ei ole mahtunut minuun

kaikkina kertoina

olen jättänyt taakseni elämää

elämääni

joka pysyy minussa pitkään

vieläkin

ja juuri siksi

lähtemisen pakko

löytäminen

sen jättäminen mihin taas palaan

tätä ympyrää

sitä minä en enää halua

ja kuitenkin

                                                               minä niin rakastan sitä

mistä minä tulen

Meri

Ne jäljet hiekassa

muistanko ne vielä

kysyit minulta silloin

ja nyt uudelleen

muistan minä

muistan kipeästi

toipuneena sinusta

ja siitä hulluudesta

joka ajoi meitä vielä silloinkin

kun kaikki oli jo pois huuhtoutunut

ja ajautunut virtojen mukana ulapalle

ja miten minä rakastinkaan merta

niinä päivinä ja öinä

ja rakastan yhä

siellä olet sinä ja minä

niin sinä nyt sanoit

minä uskon sinua