Sijainen

Miltä tuntuisi olla sijaislapsi ?

sijainen lapselle

joka ei syntynyt

joka syntyi suoraan enkeliksi

joka ei koskaan

saanut edes alkuaan

olla sijainen lapselle

joka on ollut olemassa vuosia

mielikuvissa täydellisenä ihmisenä

vanhempiensa omana

jakamattomana

olla sijainen

mikä loukkaus

pienen ihmisen musertaminen

joka on täysin viaton

joka ei ole päättänyt kohtalostaan

millainen hirveä taakka

yrittää olla sijainen

olemattomalle täydellisyydelle

olisipa vain lapsia

Miltä tuntuisi olla sijaisäiti ?

sijainen äidille

joka kantoi sinua kohdussaan

joka on saanut olla kanssasi

aivan ensimmäisestä ajatuksesta lähtien

joka on ehkä halunnut sinut

mutta ei ole voinut sinua pitää

sijainen äidille

joka herättää kaikki mahdolliset tunteet

joiden olemassaolosta et tiennyt mitään

sijainen äidille

jota on vaikea sietää

ja joka on arvaamaton

jota on helpompi syyttää kuin ymmärtää

olisipa vain äitejä

kunpa kukaan

ei joutuisi olemaan

kenenkään sijainen

olisipa vain hyviä sydämiä

ilman pelkoja ja taakkoja

olisipa vain vapaus rakastaa

ja lupa olla rakastettu

Onnellisuus

Sinun onnellisuudestasi

siitä minulle puhuttiin

usein ja paljon

sanoivat että sinulla menee huonosti

että sinulla ei ole tunteita

ja että lahjasi jäävät käyttämättä

ja voivottelivat surkeasti

sen enempää välittämättä

minä ymmärrän sinua

sinun onnellisuuttasi

sinun lahjojasi

sinun kätkettyjä tunteitasi

sinun kipuasi

jonka nimeä etsit

sinä et tule onnelliseksi

minun arvoistani

etkä minun haluistani sinun elämässä

vaikka niin sitä haluankin

sinun onnellisuutesi

on sinun oma polkusi

se kivinen ja rosoinen

jossa oksat raapivat sääriäsi

ja kivet rikkovat kantapääsi vuosiksi eteenpäin

ja jossa ihminen vieressäsi

on mahdollisuus sinulle

ei hänelle

sinun onnellisuutesi

tulee kaukaa näkymättömästä

niiden teiden ja polkujen kaipaamisesta

joita isäsi ovat kulkeneet

sinne sinun on kuljettava

jotta voisit ymmärtää

suuren ja tuntemattoman

joka sinulta joskus vietiin

minun tieni

on sinulle liian helppo

olisit ikuisesti onneton

siinä pienessä laatikossa

jollaisia jaetaan kaikille

hiljaisena jään katsomaan

sinua

ja sitä polkua

joka voi sinut parantaa

Minun arvoni ja rakkauteni

minun valmis polkuni

ei siihen pysty

Sinä

Yhä edelleen

kesken kaiken

pysähdyn sinuun

jokin sinussa

vangitsee minut täysin

ja näen vain sinut

eikä maailmaa ole

ehkä maailmaa ei oikeasti olekaan

jos onkin vain rakkaus

ja varjot muusta maailmasta

olisipa niin

Ilman suojaa

En ollut tuntea sinua

lastani

sinä aikaisena aamuna

kun kävelit kadunkulmassa minua vastaan

tuttu urheilukassi olallasi

se sama jonka kanssa lähdit kotoa pois

kuusitoistavuotiaana haarniskana

kohti parempaa huomista

en edes tiennyt että olit palannut

ja siinä sinä seisoit

koko elämäsi olallasi

kahden vetoketjun alla

piilossa tiukasti

kuin sielusi maailmalta

Itseäsi sinä harteillasi kannoit

siinä on sinun turvasi

siihen sinä pystyt

koska se on sinun käsissäsi

ja sinä voit sen avata

tai sulkea

tai paiskata ojaan

Sinä aamuna siinä hetkessä

sydämeni hajosi viiltäviin siruihin

ja levisi jäähiutaleina

kaikkialle kehooni

kun kohtasin sinun surulliset silmäsi

joissa asui kuollut lepo

sellainen johon minulla ei ollut pääsyä

jollaiseen kiveen en ikinä tarttuisi

ja sillä löisi

katsoin sinua vielä

risaiset likaiset farkut ja nahkatakki

auki tietenkin

ehkä veljesi vanha

kalpeat kasvot

likainen koditon tuuli hiuksissasi

sinun elämän loskaama sielusi

jäädytti minut

kohmeiset kyyneleeni eivät virranneet

siinä hetkessä ymmärsin

sinun kylmän sydämesi lähteen

sen mistä sinä tulit

kuka olit ja miksi

Minä niin vihaan sitä

mistä kaikesta ihmisen onkaan

elämässään selvittävä