14.7.2013

Aamuja

Sinä kirkkaana aamuna
tartun puhelimeeni
ja katson sitä pitkään
se on musta ja hiljainen

luen yön uutiset netistä
aamu pysähtyy minussa
kuin kaikki olisi valmista
se kysyy vakavana
haluanko tietää

nytkö se sitten tuli
se pahin mahdollinen
se sydämessäni oleva pelko
joka kuuluu elämääni sinun kanssasi

puhun itselleni ääneen
kiroilen ja tartun luuriin
on pakko tehdä
pakko toimia
on saatava tietää

epätietoisuus jatkuu vielä aikansa
kello on pysähtynyt minussa puoli seitsemään

havahdun ja pukeudun
on lähdettävä töihin
ihmisten pariin jotka ovat jo olleet siellä
mitä minä pelkäsin

he tietävät

voi tätä elämän liioittelua
eikö vähempi riittäisi
meille kaikille

onneksi sinä olet hengissä
nukut elämänmittaista yötäsi pois raskaasti
kun tulen töistäni

Ja siksi nyt
rakastan sinua enemmän kuin eilen
jokaisena uutena aamuna
johon herään










9.7.2013

Aikuisena

Sinun vahvuuttasi minä ihmettelen
kuin salaa vieressäni
olet sen itsellesi rakentanut

minä ja pelkoni
kiireiltämme
emme koskaan ehtineet siihen kasvuun mukaan

vuosien ajan
pelkäsin vain pahinta
en osannut odottaa parasta

omalla työlläsi
suurella surullasi
sisullasi
sinä olet voittanut
kaiken sen mitä oli

sinä pystyt siihen
mihin minä en pystynyt
olin niin huolissani
ja peloissani
sinusta

ihaillen kuuntelen
miten sinulla on voimaa
sulkea luuri
sammaltavalle äänelle
äänelle joka antoi sinulle alun elämään
sinulla on voimaa
olla vastaamatta
olla suostumatta tapaamispyyntöihin
sinä pystyt sanomaan
ei kiinnosta, en välitä
en tunne teitä
nyt on myöhäistä

sinä et enää pelkää
ja siksi
sinä voit juoda kupin kahvia
kohteliaasti
siellä jossain
ja lähteä pois

sinä olet aikuinen

Sorties

Kassi huoneeni lattialla edelliseltä kiertueelta
likaläikkiä pohjassa
satamien ja hotellien tuoksu kyljissään
levällään niin että sisukset näkyvät

kuin kuvaani katselisin

kipu rinnassa etenen vaate kerrallaan
ja samalla lähdön ihanuus
minussa
irrallisuuden turvallinen tunne
sinä odotat

viisitoistavuotiaana kolme vuotta
lähtöjä ja saapumisia
eikä missään hyvä
kahdeksan vuoden taival puolessa välissä
enkä tiedä sitä vielä

ja kaiken aikaa ikävä jonnekkin
teidän kanssanne
teidän ikävästänne