8.7.2015

Todellisuutta

Sairaalan lastenosaston odotustilassa
sinä säntäilet lelusta toiseen
ilman päämäärää

minun päämääräni on saada tietää
mikä sinua vaivaa

jo kaksi viikkoa levottomia öitä
olen väsynyt ja huolissani
vaikerruksesi herättää kolmen tunnin välein
hikoilet niin että lakanat pitää vaihtaa
ja yöpuku

neljä vuotta ja neljätoista kiloa
puhdasta tuskaa
pistävää ja katkeraa
se valtaa koko makuuhuoneen

aamulla täriset sylissäni
maitolasi lentää kädestäsi
sinä retkahdat minua vasten
katoat tästä maailmasta hetkeksi

minä vien sinut sairaalaan
ensi viikolla tutkitaan lisää

sinä jatkat yöllistä painiasi
minä ojennan sinulle pyyhkeitä ja lohdutusta
sisimpäni huolesta ruhjeilla

Odotushuoneessa levottomuus jatkuu
meissä kummassakin
sinä et pysty keskittymään
minä pelkään kertoa
että sinua on lääkitty laitoksessa
kolme vuotta joka ilta

jos kerron tästä
käykö niin että
lapsi otetaan minulta takaisin laitokseen
minua syytetään valehtelusta
minua syytetään jostakin sinuun liittyvästä
viranomaiset ei pidä siitä että puhun tällaista
en saa toista lasta koska olen hankala
minua ei uskota
sinua ei uskota
vaikka sinä kerroit minulle
miten ne sen sinulle tekivät

Vihani varassa paljastan kaiken
niin luulen
olen ainoa joka on asiasta yllättynyt

En ymmärrä
miksi ne antoivat sinut minulle
ja jättivät osan sinusta heille
minunhan pitäisi tietää kaikki mahdollinen
jotta voisin sinut pelastaa

minunko olisi pitänyt ymmärtää
sinun vieroitusoireesi
kahden krapulan kokemuksella

Minä olin luullut
keväisessä maailmassani
että lapsia suojellaan
viedään pois kasvua vaarantavista olosuhteista

Minun kevääni löi kättä syksyn kanssa  

Ulkona

Vuosia myöhemmin
kerroit minulle
miten pelkäsit
kun sinut jätettiin baarin ulkopuolelle
yksin pimeään

sinut oli haettu tapaamiseen
huoltosuunnitelman mukaisesti

kotimatkalla sinä oksensit
minä pysäytin auton moottoritiellä

voimattomana menneen elämän edessä
jälleen kerran

vieläkin kipu sydämessäni