Sinun vahvuuttasi minä ihmettelen
kuin salaa vieressäni
olet sen itsellesi rakentanut
minä ja pelkoni
kiireiltämme
emme koskaan ehtineet siihen kasvuun mukaan
vuosien ajan
pelkäsin vain pahinta
en osannut odottaa parasta
omalla työlläsi
suurella surullasi
sisullasi
sinä olet voittanut
kaiken sen mitä oli
sinä pystyt siihen
mihin minä en pystynyt
olin niin huolissani
ja peloissani
sinusta
ihaillen kuuntelen
miten sinulla on voimaa
sulkea luuri
sammaltavalle äänelle
äänelle joka antoi sinulle alun elämään
sinulla on voimaa
olla vastaamatta
olla suostumatta tapaamispyyntöihin
sinä pystyt sanomaan
ei kiinnosta, en välitä
en tunne teitä
nyt on myöhäistä
sinä et enää pelkää
ja siksi
sinä voit juoda kupin kahvia
kohteliaasti
siellä jossain
ja lähteä pois
sinä olet aikuinen
Varsinkin runon kaksi ensimmäistä riviä luin moneen kertaan. Runossasi ne nivoutuivat tuleviin sanoihin ja riveihin, minä peilasin niitä omaan elämääni. Se vahvuus voi rakentua itsellekin salaa, huomaamatta.
VastaaPoistaKiitos hienosta kommentistasi; elämät leikkaavat :-)
VastaaPoista