Jälkiä

Liian lähellä

niin lähellä etten uskalla tietää

on vain vaiettava

kadotettava totuus joka on

helpompaa on pitää etäisyys

päästää ihon läpi selän puolelle se

mikä iskee hehkuvana miekkana rintaan

on tukahdutettava tuli

varjeltava vain hetken lämpöä

ja päästettävä se pois

kivun jälkiä ikuisesti kantaen

elämä ei salli sitä hetkeä

jolloin kaikki on käsillä ja läsnä

valmiina antautumiselle

yhtäkkiä kädet ovat jäätymässä kylmästä

eikä kohmeisin sormin voi pitää kiinni

siitä mikä luo elämää

siitä mikä lämmittäisi

on päästettävä irti

jälkiä ikuisesti kantaen

sitten se pieni hetki

kun näyt kirkkaana minulle ihmisjoukon keskeltä

kun koko olemuksesi huutaa

että täällä minä olen

sinä lämmität minun käsiäni

ja minä näen

miten sinä päästät sen kaiken itsesi läpi

jälkiä ikuisesti kantaen