Olen palannut usein
ja usein halunnut jäädä palaamatta
niinkuin silloinkin
kun kuu paistoi ja oli täydellisen lämmin
ja minä lensin korkealla punaisessa mekossa
pää alaspäin sinun kanssasi
hiukset silmilläni ilakoiden
ihanasti irti maailmasta
vapaana ja kauniina kuin maisema allamme
ja silloin
kun matkustin bussissa kaksi vuorokautta
sen pimeässä huminassa
joka tuuditti kuin äiti lapsiaan
kylmää maailmaa vastaan
ja me olimme kaikki yhtä
ja niinä lukemattomina kertoina
kun unettomana olen palannut
väsyneenä ja riutuneena
maailmaa ahmineena niin paljon
että se ei ole mahtunut minuun
kaikkina kertoina
olen jättänyt taakseni elämää
elämääni
joka pysyy minussa pitkään
vieläkin
ja juuri siksi
lähtemisen pakko
löytäminen
sen jättäminen mihin taas palaan
tätä ympyrää
sitä minä en enää halua
ja kuitenkin
minä niin rakastan sitä
mistä minä tulen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti