Ne jäljet hiekassa
muistanko ne vielä
kysyit minulta silloin
ja nyt uudelleen
muistan minä
muistan kipeästi
toipuneena sinusta
ja siitä hulluudesta
joka ajoi meitä vielä silloinkin
kun kaikki oli jo pois huuhtoutunut
ja ajautunut virtojen mukana ulapalle
ja miten minä rakastinkaan merta
niinä päivinä ja öinä
ja rakastan yhä
siellä olet sinä ja minä
niin sinä nyt sanoit
minä uskon sinua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti