Ilman suojaa

En ollut tuntea sinua

lastani

sinä aikaisena aamuna

kun kävelit kadunkulmassa minua vastaan

tuttu urheilukassi olallasi

se sama jonka kanssa lähdit kotoa pois

kuusitoistavuotiaana haarniskana

kohti parempaa huomista

en edes tiennyt että olit palannut

ja siinä sinä seisoit

koko elämäsi olallasi

kahden vetoketjun alla

piilossa tiukasti

kuin sielusi maailmalta

Itseäsi sinä harteillasi kannoit

siinä on sinun turvasi

siihen sinä pystyt

koska se on sinun käsissäsi

ja sinä voit sen avata

tai sulkea

tai paiskata ojaan

Sinä aamuna siinä hetkessä

sydämeni hajosi viiltäviin siruihin

ja levisi jäähiutaleina

kaikkialle kehooni

kun kohtasin sinun surulliset silmäsi

joissa asui kuollut lepo

sellainen johon minulla ei ollut pääsyä

jollaiseen kiveen en ikinä tarttuisi

ja sillä löisi

katsoin sinua vielä

risaiset likaiset farkut ja nahkatakki

auki tietenkin

ehkä veljesi vanha

kalpeat kasvot

likainen koditon tuuli hiuksissasi

sinun elämän loskaama sielusi

jäädytti minut

kohmeiset kyyneleeni eivät virranneet

siinä hetkessä ymmärsin

sinun kylmän sydämesi lähteen

sen mistä sinä tulit

kuka olit ja miksi

Minä niin vihaan sitä

mistä kaikesta ihmisen onkaan

elämässään selvittävä