Yhä edelleen
kesken kaiken
pysähdyn sinuun
jokin sinussa
vangitsee minut täysin
ja näen vain sinut
eikä maailmaa ole
ehkä maailmaa ei oikeasti olekaan
jos onkin vain rakkaus
ja varjot muusta maailmasta
olisipa niin
Kuin leijoja sielussani joita tuulet repivät - niin te minussa elätte
Pidän ilmaisustasi kovasti. Tämä runo koskettaa, ihan kuin olisin kokenut juuri noin joskus.....
VastaaPoistaKiitos, hetken vangitseminen elämässä on helppoa, sen sanoiksi pukeminen ei niinkään mutta sitäkin kiehtovampaa. Kiva jos jotakin tuttua välittyy...
VastaaPoista