20.8.2012

Kivet

Siinä me makasimme
kolmessa kerroksessa
nokkosten polttamat sielut
kaivoimme kiviä taskuistamme alkuyön hämärän tunteina
harmaan aitan turvallisessa syleilyssä

Yhdellä kokonainen ja puolikas
suojatussa sielussa katseilta tallessa
Toisella vereslihalle polttava
elämän temppeliä haurastuttava tuska
Kolmannella teräviä sirpaleita
jatkuvasti raapimassa kupeita

ja kaikilla meillä
kasvoilla kunnioitus

Sen yön jälkeen
aamun ensimmäiset valonsäteet
tanssivat hyräillen aitan oven raosta
loivat hiljaista rauhaa
antoivat laskeutua päivän syliin keveinä
Jumalan armosta
sellaisina kuin olemme.


















2 kommenttia:

  1. Nyt pääsi itku <3 <3 <3

    Hemmetti murmeli, että sait tuon vangittua hienosti sanoiksi!

    VastaaPoista
  2. Oli pakko, ei jättänyt rauhaan.Elämän jyrsijät.

    VastaaPoista