8.7.2015

Todellisuutta

Sairaalan lastenosaston odotustilassa
sinä säntäilet lelusta toiseen
ilman päämäärää

minun päämääräni on saada tietää
mikä sinua vaivaa

jo kaksi viikkoa levottomia öitä
olen väsynyt ja huolissani
vaikerruksesi herättää kolmen tunnin välein
hikoilet niin että lakanat pitää vaihtaa
ja yöpuku

neljä vuotta ja neljätoista kiloa
puhdasta tuskaa
pistävää ja katkeraa
se valtaa koko makuuhuoneen

aamulla täriset sylissäni
maitolasi lentää kädestäsi
sinä retkahdat minua vasten
katoat tästä maailmasta hetkeksi

minä vien sinut sairaalaan
ensi viikolla tutkitaan lisää

sinä jatkat yöllistä painiasi
minä ojennan sinulle pyyhkeitä ja lohdutusta
sisimpäni huolesta ruhjeilla

Odotushuoneessa levottomuus jatkuu
meissä kummassakin
sinä et pysty keskittymään
minä pelkään kertoa
että sinua on lääkitty laitoksessa
kolme vuotta joka ilta

jos kerron tästä
käykö niin että
lapsi otetaan minulta takaisin laitokseen
minua syytetään valehtelusta
minua syytetään jostakin sinuun liittyvästä
viranomaiset ei pidä siitä että puhun tällaista
en saa toista lasta koska olen hankala
minua ei uskota
sinua ei uskota
vaikka sinä kerroit minulle
miten ne sen sinulle tekivät

Vihani varassa paljastan kaiken
niin luulen
olen ainoa joka on asiasta yllättynyt

En ymmärrä
miksi ne antoivat sinut minulle
ja jättivät osan sinusta heille
minunhan pitäisi tietää kaikki mahdollinen
jotta voisin sinut pelastaa

minunko olisi pitänyt ymmärtää
sinun vieroitusoireesi
kahden krapulan kokemuksella

Minä olin luullut
keväisessä maailmassani
että lapsia suojellaan
viedään pois kasvua vaarantavista olosuhteista

Minun kevääni löi kättä syksyn kanssa  

Ulkona

Vuosia myöhemmin
kerroit minulle
miten pelkäsit
kun sinut jätettiin baarin ulkopuolelle
yksin pimeään

sinut oli haettu tapaamiseen
huoltosuunnitelman mukaisesti

kotimatkalla sinä oksensit
minä pysäytin auton moottoritiellä

voimattomana menneen elämän edessä
jälleen kerran

vieläkin kipu sydämessäni

29.8.2013

Siskolleni

Niin vahvat seinät sinussa
eikä ovea missään
omien seiniesi vankina
kurkit lautojesi raoista
ja näet elämäsi
sen jonka haluaisit

sinne sinä huudat hiljaa
yksin todellisessa valheessasi
sinne sinä haluaisit

sinua pelottaa ja paleltaa
et pysty etkä uskalla
olet kahlittu itseesi
menneisyyteesi ja kuvitelmiisi elämästä
joka kuitenkin petti

tämä kaikki
on pukeutunut mustiin sielussasi
kipuna ja painavana tuskana
jonka päälle maalaat sateenkaaren värit
jotta kestäisit

lasket katseesi ja itket
on luovuttava
siitä ihanasta
joka on vankilasi ulkopuolella
on palatava siihen
minkä väitetään olevan elämää

Miten surenkaan puolestasi

sinua ei enää laastareilla korjata
elämä on syönyt sinut
pala palalta hitaasti
kuin salaa hiipien
lupaa kysymättä
ja kutonut raskaan seitin
halujesi ympärille

siinäkö sinun pitää roikkua
kunnes polkusi on nähnyt
viimeisenkin mutkan

elämän armottomuutta suren
ihmisen voimattomuutta suren
tänä kauniina syysaamuna
sinua ajattelen siskoni.










14.7.2013

Aamuja

Sinä kirkkaana aamuna
tartun puhelimeeni
ja katson sitä pitkään
se on musta ja hiljainen

luen yön uutiset netistä
aamu pysähtyy minussa
kuin kaikki olisi valmista
se kysyy vakavana
haluanko tietää

nytkö se sitten tuli
se pahin mahdollinen
se sydämessäni oleva pelko
joka kuuluu elämääni sinun kanssasi

puhun itselleni ääneen
kiroilen ja tartun luuriin
on pakko tehdä
pakko toimia
on saatava tietää

epätietoisuus jatkuu vielä aikansa
kello on pysähtynyt minussa puoli seitsemään

havahdun ja pukeudun
on lähdettävä töihin
ihmisten pariin jotka ovat jo olleet siellä
mitä minä pelkäsin

he tietävät

voi tätä elämän liioittelua
eikö vähempi riittäisi
meille kaikille

onneksi sinä olet hengissä
nukut elämänmittaista yötäsi pois raskaasti
kun tulen töistäni

Ja siksi nyt
rakastan sinua enemmän kuin eilen
jokaisena uutena aamuna
johon herään










9.7.2013

Aikuisena

Sinun vahvuuttasi minä ihmettelen
kuin salaa vieressäni
olet sen itsellesi rakentanut

minä ja pelkoni
kiireiltämme
emme koskaan ehtineet siihen kasvuun mukaan

vuosien ajan
pelkäsin vain pahinta
en osannut odottaa parasta

omalla työlläsi
suurella surullasi
sisullasi
sinä olet voittanut
kaiken sen mitä oli

sinä pystyt siihen
mihin minä en pystynyt
olin niin huolissani
ja peloissani
sinusta

ihaillen kuuntelen
miten sinulla on voimaa
sulkea luuri
sammaltavalle äänelle
äänelle joka antoi sinulle alun elämään
sinulla on voimaa
olla vastaamatta
olla suostumatta tapaamispyyntöihin
sinä pystyt sanomaan
ei kiinnosta, en välitä
en tunne teitä
nyt on myöhäistä

sinä et enää pelkää
ja siksi
sinä voit juoda kupin kahvia
kohteliaasti
siellä jossain
ja lähteä pois

sinä olet aikuinen

Sorties

Kassi huoneeni lattialla edelliseltä kiertueelta
likaläikkiä pohjassa
satamien ja hotellien tuoksu kyljissään
levällään niin että sisukset näkyvät

kuin kuvaani katselisin

kipu rinnassa etenen vaate kerrallaan
ja samalla lähdön ihanuus
minussa
irrallisuuden turvallinen tunne
sinä odotat

viisitoistavuotiaana kolme vuotta
lähtöjä ja saapumisia
eikä missään hyvä
kahdeksan vuoden taival puolessa välissä
enkä tiedä sitä vielä

ja kaiken aikaa ikävä jonnekkin
teidän kanssanne
teidän ikävästänne










23.2.2013

Sijainen

Miltä tuntuisi olla sijaislapsi ?

sijainen lapselle
joka ei syntynyt
joka syntyi suoraan enkeliksi
joka ei koskaan
saanut edes alkuaan

olla sijainen lapselle
joka on ollut olemassa vuosia
mielikuvissa täydellisenä ihmisenä
vanhempiensa omana
jakamattomana

olla sijainen

mikä loukkaus
pienen ihmisen musertaminen
joka on täysin viaton
joka ei ole päättänyt kohtalostaan
millainen hirveä taakka
yrittää olla sijainen
olemattomalle täydellisyydelle

olisipa vain lapsia
Miltä tuntuisi olla sijaisäiti ?

sijainen äidille
joka kantoi sinua kohdussaan
joka on saanut olla kanssasi
aivan ensimmäisestä ajatuksesta lähtien
joka on ehkä halunnut sinut
mutta ei ole voinut sinua pitää

sijainen äidille
joka herättää kaikki mahdolliset tunteet
joiden olemassaolosta et tiennyt mitään

sijainen äidille
jota on vaikea sietää
ja joka on arvaamaton
jota on helpompi syyttää kuin ymmärtää

olisipa vain äitejä

kunpa kukaan
ei joutuisi olemaan
kenenkään sijainen
olisipa vain hyviä sydämiä
ilman pelkoja ja taakkoja
olisipa vain vapaus rakastaa

ja lupa olla rakastettu










21.2.2013

Onnellisuus

Sinun onnellisuudestasi
siitä minulle puhuttiin
usein ja paljon

sanoivat että sinulla menee huonosti
että sinulla ei ole tunteita
ja että lahjasi jäävät käyttämättä
ja voivottelivat surkeasti
sen enempää välittämättä

minä ymmärrän sinua
sinun onnellisuuttasi
sinun lahjojasi
sinun kätkettyjä tunteitasi
sinun kipuasi
jonka nimeä etsit

sinä et tule onnelliseksi
minun arvoistani
etkä minun haluistani sinun elämässä
vaikka niin sitä haluankin

sinun onnellisuutesi
on sinun oma polkusi
se kivinen ja rosoinen
jossa oksat raapivat sääriäsi
ja kivet rikkovat kantapääsi vuosiksi eteenpäin
ja jossa ihminen vieressäsi
on mahdollisuus sinulle
ei hänelle

sinun onnellisuutesi
tulee kaukaa näkymättömästä
niiden teiden ja polkujen kaipaamisesta
joita isäsi ovat kulkeneet
sinne sinun on kuljettava
jotta voisit ymmärtää
suuren ja tuntemattoman
joka sinulta joskus vietiin

minun tieni
on sinulle liian helppo
olisit ikuisesti onneton
siinä pienessä laatikossa
jollaisia jaetaan kaikille

hiljaisena jään katsomaan
sinua
ja sitä polkua
joka voi sinut parantaa

Minun arvoni ja rakkauteni
minun valmis polkuni

ei siihen pysty



19.2.2013

Sinä

Yhä edelleen
kesken kaiken
pysähdyn sinuun

jokin sinussa
vangitsee minut täysin
ja näen vain sinut
eikä maailmaa ole

ehkä maailmaa ei oikeasti olekaan
jos onkin vain rakkaus
ja varjot muusta maailmasta

olisipa niin











17.2.2013

Ilman suojaa

En ollut tuntea sinua
lastani
sinä aikaisena aamuna
kun kävelit kadunkulmassa minua vastaan
tuttu urheilukassi olallasi

se sama jonka kanssa lähdit kotoa pois
kuusitoistavuotiaana haarniskana
kohti parempaa huomista

en edes tiennyt että olit palannut
ja siinä sinä seisoit
koko elämäsi olallasi
kahden vetoketjun alla
piilossa tiukasti
kuin sielusi maailmalta

Itseäsi sinä harteillasi kannoit
siinä on sinun turvasi
siihen sinä pystyt
koska se on sinun käsissäsi
ja sinä voit sen avata
tai sulkea
tai paiskata ojaan

Sinä aamuna siinä hetkessä
sydämeni hajosi viiltäviin siruihin
ja levisi jäähiutaleina
kaikkialle kehooni
kun kohtasin sinun surulliset silmäsi
joissa asui kuollut lepo
sellainen johon minulla ei ollut pääsyä
jollaiseen kiveen en ikinä tarttuisi
ja sillä löisi

katsoin sinua vielä
risaiset likaiset farkut ja nahkatakki
auki tietenkin
ehkä veljesi vanha
kalpeat kasvot
likainen koditon tuuli hiuksissasi

sinun elämän loskaama sielusi
jäädytti minut
kohmeiset kyyneleeni eivät virranneet

siinä hetkessä ymmärsin
sinun kylmän sydämesi lähteen
sen mistä sinä tulit
kuka olit ja miksi

Minä niin vihaan sitä
mistä kaikesta ihmisen onkaan

elämässään selvittävä