14.7.2013

Aamuja

Sinä kirkkaana aamuna
tartun puhelimeeni
ja katson sitä pitkään
se on musta ja hiljainen

luen yön uutiset netistä
aamu pysähtyy minussa
kuin kaikki olisi valmista
se kysyy vakavana
haluanko tietää

nytkö se sitten tuli
se pahin mahdollinen
se sydämessäni oleva pelko
joka kuuluu elämääni sinun kanssasi

puhun itselleni ääneen
kiroilen ja tartun luuriin
on pakko tehdä
pakko toimia
on saatava tietää

epätietoisuus jatkuu vielä aikansa
kello on pysähtynyt minussa puoli seitsemään

havahdun ja pukeudun
on lähdettävä töihin
ihmisten pariin jotka ovat jo olleet siellä
mitä minä pelkäsin

he tietävät

voi tätä elämän liioittelua
eikö vähempi riittäisi
meille kaikille

onneksi sinä olet hengissä
nukut elämänmittaista yötäsi pois raskaasti
kun tulen töistäni

Ja siksi nyt
rakastan sinua enemmän kuin eilen
jokaisena uutena aamuna
johon herään










2 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu kamala asia. Se on ihmeellistä, miten saat elämän karuuden näin ihanaan muotoon. Kamalaa ja ihanaa samaan aikaan.

    VastaaPoista
  2. Hui! Enpäs tuota ole tajunnut tai ajatellut... Kiva kuulla sun tuntemuksia teksteistäni, kiitos Gea. "se joka tietää, lukee oikein"

    VastaaPoista