Istun pimeässä saunassa
lämpö laskeutuu minuun pehmeästi
ihoni lämpenee pinnasta
tuntuu mukavalta
sisälläni talvipäivän vilu
vielä pitkään minussa
kuin sinun elämäsi lapseni
sinun elämäsi sinussa
ajattelen sinua ja aikaamme yhdessä
lämpö ja rakkaus parantaisi
sanottiin
poistasi sisälläsi riehuvan
jäätävän pohjoistuulen
sulattaisi syntymäroudan
ja valo voittaisi pimeyden
siihen minäkin uskoin
mutta sinä pysyit tuulissasi
etkä päästänyt lämpöä ihosi alle
minä jatkoin löylyn lyömistä
kolmetoista vuotta
lämpö ja rakkaus parantaisi
sanottiin
Lopulta et enää kestänyt
annoit kylmälle tuulellesi
täyden vallan
lähdit sen vietäväksi
Minä surin
kahdeksan vuotta
sitten päästin sinut pois sydämestäni
omaan elämääsi
lainalapseni