La douleur de l'âme

Turhia olen kantanut

sielussani ajatellut

teitä

nimettömiä ihmisiä sieluiltaan

minulle

kiihkeästi olen tarttunut

jokaiseen mahdollisuuteen

kaunis hymy suupielellä

vailla todellisuutta

pelon kanssa samalla polulla

kunnes sinun painajaisesi

sinun yöllinen kipusi

laski harsosiipensä

vuoteeni ylle

eikä mennyttä enää ollut

hiljainen ja tyyni

on mieleni

sinun hauraiden siipiesi korjattua

minun menneeni.